Äitiydestä taas kerran

Välillä tuntuu että olen ainoa äiti maanpäällä joka äitiyden myötä ei ole löytänyt itseään ja kasvanut ihmisenä.

Tiedättekö kun blogit ja some muutenkin pursuaa maailmoja joissa äidit kasvaa niiden nuppujen myötä täyteen kukoistukseensa ja vasta lastensaannin jälkeen tajuavat maailman kauneuden ja omat voimavaransa.

niin, no en minä.

Kohta 8 vuotta olen ollut täysin hukassa.

Joo kyllä. 

HUKASSA.

No jos totta puhutaan en mä ennen lastensaantiakaan tiennyt kuka olen. 
Joten hukassa olon vuosia on sitten varmaan puhtaat 29 :)

Jotenkin silti kuvittelin että kun se pieni ruusunpunainen ja vauvantuoksuinen ihminen ilmestyy minusta,
tietäisin mitä olen tekemässä ja mitä minusta on tulossa.

Tai että riittäisi että olen äiti.

Että olisin äitinä kaikkea sitä mitä pitää ulkoisten(kin) normien mukaan olla.

VAAN KUN EI KÄYNYTKÄÄN NIIN.

Tässä kolmen lapsen ja kolmenkympin kynnyksellä olen edelleen yhtä kysymysmerkkiä?

Päivät kuljetaan kuten kuuluu, hoidan lapset, kodin, työn, juoksevat asiat ja matelevat asiat. 

Herätään, hoidetaan arki ja nukutaan?

Missä vaiheessa kerkeäisin tekemään maailmastani .. sitä blogin tuoksuista?

Onko äitiys sitten todella niin kutsumusammatti ettei siihen kasva?
Tai naiseus?

Että sitä joko ollaan täysverisiä ÄITI-ihmisiä tai sitten sitä niinkun ei olla :D

Olispa vielä se suosikin Kysy Ekiltä (vai mikä se oli palsta?) 

Lähtis aika vikkelään kysymys:

"Rakas Eki-setä. Tulin äidiksi vuonna 2007 ja edelleenkään en tunne olevani suomen yhteiskunnan normit täyttävä ja pullantuoksuisen minäkuvan omaava äiti. Onko mahdollista ettei minun koskaan kuulunutkaan olla sellainen ja riitän tälläisenä vai onko minussa jotain vikaa"

Tai

" Rakas Eki-setä. Tulin äidiksi vuonna 2007 ja sen jälkeen olen synnyttänyt vuosina 2011 ja 2013. En ole oikein koskaan tiennyt kuka olen tai minne olen menossa. Onko mahdollista että voisin unohtaa koko suorituskeskeisyyden ja pakonomaisen itseni etsimisen ja keskittyä vaan siihen että perjantaisin on karkkipäivä ja kohta on joulu?"


Rakkain terveisin -Nina