Eksyin tänään lukemaan vanhoja tekstejäni.
Ensimmäisistä tulee 10 vuotta ensi vuonna, kymmenen vuotta. Mihin helvettiin se aika katosi tässä välillä? Aika ajoi myös blogien yli, nopeasti 100km lasissa, myös läpi mun kolmekymppisyyden suoraan kohtaan, jossa koko kymmenen vuotta tuntuu unelta.
Jos voisin mennä ajassa taaksepäin ton nippanappa kolmekymppisen itseni luokse ja kertoa ettei se siitä sen helpommaksi muutu.
Elämä.
Ehkä vaan opit hetkittäin olemaan hieman rauhallisempi, vähemmän kova.
Opettelisit myös armollisuutta- tulisit sitä tarvitsemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti