Ystävät, vihamiehet, äidit, mummot, isät (kai vähiten)
-- no minun silmissäni kaikki.
Miksi sitten minä alkaisin jakamaan asioitani tänne tässä muodossaan? (tai ketä se kiinnostaisi)
Jaan elämääni tällä hetkellä tiiviisti somessa.
Siitä on muodostunut osa arkeani saman lailla kun vaikka aamuinen kahvinkeitto. On helppo höpötellä facebookkiin elämäänsä kun välillä tuntuu ettei muuten tule kuulluksi. (en tarkoita huomatuksi)
Ehkä sieltä tuo aviomieskin lukee helpommin fiilikset kun väsyneen mököttävän vaimon naamasta(?)
On kuitenkin hyvin kiisteltyä mitä sinne voi kirjoittaa?
Mitä sinne pitäisi/saisi/voisi jakaa?
On ihmisiä jotka eivät jaa sinne mitään ja arvostelevat hyvin kärkkäästi päivityksiä jotka sisältävät asiaa kuten " MEIDÄN LIISAN ENSIMMÄINEN HAMMAS" ja kuitenkin myös päivityksiä joissa avaat elämääsi enemmän.
On siis nykyään (ja varmasti ennenkin) täysi mahdottomuus jakaa mitään ilman arvostelua.
Sitä siis ehkä lähdin tänne blogimaailmaan oppimaan.
Arvostelun alla olemista näinkin julkisessa maailmassa. Ehkä kasvatan sillä jonkinsortin kilven suojaamaan ihmisten mielipiteiltä.`(?)
Tästä se siis lähtee Tommy Tabermania lainaten ::
Kuinka monta löytyy maailmasta olkapäätä
ja kuinka monta kyynärpäätä?
Kumpia löytyy maailmasta enemmän:
Niitä,joihin nojata,
vai niitä joita pelätä?
Uskalla laskea olkapäät ja kyynärpäät,
omasikin.
Kumpia löytyy enemmän?
Kunpa maailmassa kerran
olisi olkapäitä edes yksi enemmän,
kuin kyynärpäitä!
Sitä toivo on,
se horjuen pystyssä pysyvä,
että silloin tällöin saa nähdä
kuinka kyynärpäästä äkkiä kuoriutuu olkapää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti