RANTAKELIT
Ja pakko todeta taas tänäkin vuonna että bikineihin en tätä kroppaani ahda tai niissä esittäydy.
Onneksi kaappiin on eksynyt kokouikkari joka jopa tänävuonna menee päälle ;)
(edistystä kai siis sekin)
Voisin kirjoittaa tähän jotain todella syväluotavaa vartalomalleista ja sen kropan muutoksista raskauksissa mutta tyydyn sanomaan sen rankan totuuden että oma vika kun pitää olla sika ja katson vaan ihan tuohon omaan peiliin ja osoitan syyttävällä sormella itseäni.
En ole kroppaani kohdellut niin että se nyt välkehtisi kimmoisana ja kiiltävänä kilpaa auringon kanssa.
Sitten se klisheinen ehkä sitten ensi kesänä.
Äitiyttäni en syytä. En syytä ajan puutetta. Unenpuutetta ehkä hieman.
Minussa se on syy (senkin Itsekuriton akka)
Ihailen naisia jotka ovat sinut itsensä kanssa.
Isompana, keskikokoisena, pienenenä ja timminä mutta ensisijaisesti sinut oman kroppansa kanssa.
Se on kaunista.
Niitä naisia jotka mennä viilettävät pitkin rantaa ilman huolen häivää.
Eivät mulkoile kuka mulkoilee, eivät nyi housuja
Ihailen niitä naisia jotka nauttivat kesästä, itsestään, hiekasta, auringosta... heittävät kassin rannalle ja upottavat varpaat hiekkaan.
Ehkä syy hetkittäiseen itsekurittomuuteen on etten oikeasti ole koskaan osannut kriiseillä mun kropasta, valitan kovasti aina mutta mitään suurta elämää mullistavaa paniikkia en oo koskaan itsestäni ottanut.
En ollut mielestäni laiha silloin kun olin laiha, mutten koskaan oo mielestäni ollu lihava silloinkaan kun olen ollut..
tai nytkin tälläisenä Muhkuisanapersjalkaisenapallerona koen olevani ennemminkin äärettömän lössähtänyt kuin varsinaisesti lihava. ;)
No kaikki on katsojan silmässä ja jokainen onneksi sen omansa voi minu(kin) kohdallani sulkea.
En ole koskaan myöskään pitänyt itseäni lyhyenä.
Joo o, totta se on olen 152,5cm (tärkeä puolikas) pitkä ja ikinä en oo kokenut olevani edes keskimittaista lyhyempää sorttia :D :D
ehkä sen on sitten ego mikä korvaa puuttuvat sentit.
En oo koskaan pitänyt itseäni kauniina, mutten rumanakaan.
Jos totta puhutaan olen kai hyvin sinut sen kanssa etten koskaan ole sinut itseni kanssa.
Pyrin sisukkaasti(?)
 |
| Näillä mennään (ja kyllä peili on likainen) |
 |
| Tätä kohti vm.2009 |
kohti sitä omaa unelma kroppaa, on se sitten minkälainen sitten lopulta on kiinni vain ja ainoastaan minusta. Tälläiseksi en halua kuitenkaan juuttua, jossittelemaan ja miettimään mikä olisi mahdollista jos vain..
Ehkä siis ensikesänä mun pakarat on yhtä piukeet kun rantalentispallo konsanaan.
*ping ping vaan*
Mutta mitään pointtia ei taas kai tässäkään ollut sen enempää kuin että tämä semipallero lähtee kohta voitelemaan hiilarimättöleipiä rantaEvääksi ja odottaa kun mun toinen kesäAsusteista herää päiväunilta.
Sitten suunnaksi se kauhulla pelätty ranta ;D
Ihanaa kesää biitsikissat ja koiraat. Nauttikaa nyt kun kohta on ihan Sa*tanan kylmä taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti