tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kun valvoo tarpeeksi.

Sellaisina hetkinä 
kun kaikki sisältä särkyy sirpaleiksi. 
Sisin tippuu lattialle, kuumemittarin lailla helähtää palasiksi,elohopeana syöksyy talon listojen alle pakoon.

Sellaisina hetkinä kun varpaat puutuvat, ajatukset lakkaavat kulkemasta ja  sormenpäistä katoaa tunto.

Sellaisina hetkinä kun sydän tuntuu hakkaavan itsensä ulos rinnasta, kun oma maailma muuttuu rinnakkaistodellisuudeksi.

Sellaisina hetkinä kun happi loppuu.

Sellaisina hetkinä tahtoisi vain mennä piiloon, karkuun. 
Pimeään, nurkkaan. 
Pois tästä hetkestä ja elämästä jonka vain minä osaan itseltäni pilata.

Pyydän anteeksi jo valmiiksi lapsiltani. 
Sitä epävakaata äitiä jolla oli itku herkässä. Sitä jonka pinna oli niin lyhyt ettei sitä ehtinyt edes mittaamaan. 

Pyydän anteeksi etten ollut enempää läsnä, sieluni kokonaan antaen siihen hetkeen.
Anteeksi ettei minusta ollutkaan siihen että olisin ollut teidän arvoisenne.

Pyydän anteeksi että pahoitin mielenne rähisemällä turhasta, anteeksi että minun esimerkistäni te opitte kiroilemaan.

Anteeksi että minua seuraamalla näette kuinka ihminen polkee jalkaa turhan takia, 
kuinka kiukutellaan silloinkin kun pitäisi nauraa. 
Anteeksi että joudutte minun taakkani kantamaan.

Pyydän anteeksi etten voinut tarjota teille enempää, anteeksi etten osannut olla pehmeämpi.Anteeksi että kadotin kaiken keskelle taitoni olla iloinen.

Vaikkei se korvaa mitään, 
rakastan
Mielettömyyden äärirajojen yli. 
Minun pentuni, kuinka te olettekaan niin selvästi minusta tulleet.

Vaikkei se korvaa mitään. 
Lupaan että taistelen loppuun saakka, 
yritän kasvaa teidän kanssanne. 
Olla teille se jollaisen ansaitsette.

Jos viimeisenä hetkenä muistatte minusta vain kiukkuiset kasvot, rumat sanat ja vaatimusten listan. Annattehan anteeksi ja muistakaa etten ehkä osannut muuta tapaa olla äiti.

Tämä on teille: 


Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään

Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut

Se kuva oli kaunis
Oi ,ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait

Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti