Elämän kevät ja pikkukävyt

Äitiys se vasta on sellainen laji että päätä huimaa välillä suuresti.Tuleva syksy tuo tullessaan uusia asioita arkeen ja se kaikki tuntuu pyörivän mielessä karusellin lailla.

Itse aloitin kolmivuorotyöni 22.7. 

Paluu sinne oli jo itsessään katkeransuloista ,mutta vasta tulevan arjen pyöritys aiheuttaa ylimääräisiä sydämenlyöntejä ja hetkellistä hyperventilaatiota.

Esikoiseni aloittaa koulun elokuussa. 

Minun pieni mieheni.

Suren yhteisen ajan puuttumista jo valmiiksi. Tajusin että vuorotyöläisenä,vuoroviikoin asuvan poikani kanssa käyvät vuorokaudet ja viikot lyhyiksi.

Kun lapsi pääsee 12:45 ja minä menen klo13 töihin on yhteinen aikamme silloin aamupalapöydän ja koulumatkan ääressä. :(

Kotiin tullessa hän jo nukkuu niinkuin kaksi muutakin.

Siihen päälle kun ymppään ajatuksen siitä että olen suurimman osan viikonlopuistakin töissä ,saan itselleni MAAILMANPASKINÄITI-kruunun asetettua tiukasti päähän.

Elokuussa muuttuu myös pienen neitini arki. Hän aloittaa  Maanantaisin ja Torstaisin 3h kerrallaan kestävän kerhon viereisellä seurakuntatalolla. 

Voin jo nähdä silmissäni sen pienen ihmisen ilon kun pääsee nyt oikein yksin näkemään ja tutustumaan niihin.. mitä ne oli? 

MUIHIN LAPSIIN. 

On jännittävää odottaa kuinka kotona tähänsaakka olleen maailma muuttuu ja avartuu ihan uudella tavalla.

Minun pieni kerholaiseni.

Myös mieheni palaa arkeensa elokuun kouluunpaluun myötä, hänellekkin tulee varmasti elomme olemaan toisenlaista kun kodista on ihan toisenlainen vastuu ja yhteinen kotona nököttämisaika on minimissä. 

Vaikkakin hän on kyllä enemmän kuin kiitettävästi hoitanut kodin ja lapset jo nyt töihin palattuani (kaikki kunnia siitä hänelle)

Onnena tässä kaikessa on se että saadaan kotiin tuttu ja turvallinen täti (pikkusiskoni) hoitamaan lapset ja siinä sivussa pikkuisen kotiakin. 

Päiväkotimaailma saa siis edelleen odottaa ja hyvä niin. 

(kiitos siis Anna kun olet olemassa <3) 

Kauhulla muistelen yhden lapsen viemis ja tuomisrumbaa,viiden metrin lumihangessa KÄVELLEN kun lumi sataa suoraan naamaan, kello kuusi aamulla--- VOI MÄ NIIN NOSTAN HATTUA KAIKILLE SITÄ LÄPIKÄYVILLE. REEEESPECT indeed.

Elokuun 11.päivä maailmamme on siis monella tapaa toisenlainen. 

Uusi aikakausi on virallisesti alkamassa ja meidän tehtävämme onkin nyt vain ja ainoastaan luotsata tätä laivaa virran viedessä kovaavauhtia kohti tulevaisuutta.

ADIOS "leppoisat" kotona oleskelut ja tervetuloa maailma. ;) täältä tullaan vaikkei olla lainkaan valmiina